oppimispäiväkirja

Kävin läpi opettajaksi kasvun esitystä ja muutin vähän tekstiä. Pitkä uurastus päättyy ja olen aikataulussa. Kaikki tehtävät lähetetty ajallaan. Tosin yksi tiedosto mennyt väärään kohtaan ja sen johdosta kysely.

Mitä kehittelen itsessäni seuraavaksi? Taidan päivittää kuusi viranomaislupaa ajan tasalle ja katson mitä kursseja voisin pitää itse oman yrityksen piikkiin.

Luin omaa pp-esitystäni ja muutin muutamia lauseita. Esitys on tarkoituksella tehty lyhyeksi. Tarinaa kuluneesta vuodesta olisi paljon, mutta se ei liene tarkoituksen mukaista.

Odotan miekenkiinnolla toisten tuntemuksia vuodesta ja kehittymistä opettajaksi. Ainakin minusta joukko on täysin ammattitaitoista porukkaa.

Uuden sirkukseen lähdin innolla. Odotukset sirkustaiteeseen oli korkealla, mutta päättyi mahalaskuun. Esitys oli improvisaatiota, johon oli annettu raamit. Tarina oli synkkä ja aina piti kuolla. Ei ole minun toivelistallani kun elämässä pitää olla iloisia tapahtumia. Synkkyyttä on aivan yli tarpeen. Miksi rypeä kuolemalla?

Esitys oli minulle pitkästyttävä. 30€ lippuhinta oli aivan liian korkea. Moni oli pettynyt ja jos oli nelihenkinen perhe katsomassa niin onhan 120€ paljon tunnin esityksestä.

Sirkustaide muuttuu samoin kuin kaikki muut, mutta taitavilta esityksen tekijöiltä odottaa jotain sellaista, mihin itse en pysty. Esityksen olisin itse pystynyt suorittamaan kolmen päivän harjoittelulla ja tätä en lähtenyt hakemaan. Paras tietysti oli näyttelijöille yhdessä tekemisen meiningissä. Se ehkä antoi 20:lle esittäjälle sen mitä he ehkä hakivat itselleen.

 

Erään avioliiton tarina avioliittoa Hämeenlinnan teatteriesityksen nimi. Käsikirjoitus on suoraan kirjoitettu erittäin montaa avioliittoa koskevasta tapahtuneesta tai tapahtuvasta spektaakkelista.

Käsikirjoituksen kohtaukset kohtaavat aina kun kaksi eri sukupuolta kohtaavat toisensa. Vallankäytöstä käydään taistelupedegokiikan tavoin. Puolustus ja hyökkäys on vastakkain ja mikä pahinta kun kumpikin taistelija on oikeassa omalla näkemyksellään. Minun kai pitää käydä seuraavaksi sotakorkeassa lukemassa sotastrategiaa.

Oma innostus kulttuuriin on kasvanut selkeästi. Teatterin tapahtumia käsittelee koulutuksen edetessä aivan uudella tavalla. Kehitystä itsessäni on siis tapahtunut vai onko aitous mennyt piloille?

 

Olo alkaa helpottua. Koulu kohta käyty ja todella paljon päässä huippu materiaalia. Nuo kaikki kun omaksuu ja osaa vielä oikein käyttää niin jo on ihme ettei muka maailmassa pärjää.

Omassa elämässä näitä taitoja olisi tavittu useamminkin. Ei vain ollut mahdollisuutta opiskella aiemmin. Silti elämässä on pärjätty ja töitä on riittänyt lähes yli omien voimien. Työtaakka vain olisi helpottanut, jos olisin osannut käyttää näitä nyt tulleita ajatuksia.

Koulutus on ollut mahtavaa ja suoraa puhetta.

TKI-projekti lähetetty. Aikaa kului aivan suunnattoman paljon projektin kirjoittamiseen.

Viilataan ja viilataan, mutta nyt tuli piste projektille. Johonkin se piste vain on vain laitettava. Ei mikään juttu ole koskaan valmis jos ei osaa päättää. Se on yksi taito pedagogiikassakin. Ainahan on tekemätöntä tehtävää jäljellä.

Tein valmiiksi esityksen omasta opetustyöstä ja omasta opettajaksi kehittymisestä. Tämä opettajaksi kouluttautuminen on ollut minulle hyvä juttu.

Ulkona on sopivan viileä keväinen päivä tehdä hommat loppuun. On niin vähän jäljellä, että nyt likistetään vielä viimeiset hikikarpalot ulos.

Yksi välipäivä teki varmasti ajatuksille hyvää.

Viilattu TKI-projeltiia useampana päivänä. Jätin pois paatoksellisia lauseita, jotka ei kyllä motivoi opiskelijaa lukemaan opastani.

Tämä 14:sta päivä meni aamusta iltaan asti opiskellessa. Tein välillä TKItä ja välillä opettajaksi kypsymisen juttua. On noita nimettyjä pedagogisia malleja hurja määrä, mutta niitä käytetään ristiin opetuksen aikana jatkuvasti. Jos opiskelijoiden ote herpaantuu on silloin kiireesti vaihdetta toinen pedagoginen malli käyttöön.

Diale opas on hyvä itsereflektoinnin opas. Koitan tarkkailla omaa toimintaani tuon oppaan pohjalta. Sen sisältö on minua varten. Tuo on pidettävä pöytälaatikossa koko ajan ja sisäistettävä mahdollisimman hyvin itselle. Oppaan avulla on käytössä monta pedagogista mallia ja uskon sen toimivuuteen.

Tein TKI-projektin lähes valmiiksi tostaina. Muutama päivä TKI on pausella ja sen jälkeen luen sen vielä kerran uudellee. Aina on kummasti poistettavaa ja lisättävää. Kokonaisuudessaan olen laittanut pisteen tämän kahdeksannen version kohdalle ja 9. on lopullinen.

Seuraavaksi teen opetusharjoitteluesityksen, sekä mikä on oman opedagokinen kehitys. Vuodessa on tullut valtavan suuri pedagokinen paketti kasaan, että tässähän menee ihan pää pyörälle.

Tein TKI-projektin kirjoitelmaosan melko valmiiksi. Koitan saada aikaa kKäyn ensi viikolla haastattelemassa Valion rekrytointihenkilöä.

Koulussa oli taas aivan upeita opetustunteja jokaisella ryhmällä. Onne vaan ammattitaitoista väkeä! Itse olen tehnyt kaikki ryhmätehtävät ajallaan. Takapiruna seuranut, kuka ottaa vastuun asian loppuun viemisestä. Jos siinä olisi tullut mielestäni ongelmaa niin olisin ottanut veto-otteen haltuun.

On sitä vaan paljon opittu tämän opekoulun varrella. Jokaisen päällikön olisi käytävä tämä sama koulu. Tulee aivan uusi näkkulma asioiden hoitoon ja muiden huomioon ottamiseen.

Jäi mieleen eilisestä, että kun puhutaan vahvalla äänenpainolla työpaikalla oppimiseen ilman opettajaa. Taitaa olla siperia kun siellä opettaa ja opetusmetodit sen mukaiset. Työpaikalla pitäisi olla yksi opettaja koko ajan ja samalla tulee vaikeudeksi työturvallisuus. Miten oppilas voi olla valvovan silmän alla koko aikaa? Ehkä on suuria vaikeuksia tiedossa. Ajatuksena toki hieno asia, mutta toteutuksesta voi tulla haastava.

Toisen asteen ammatillinen koulutukseen olisi saatava opintokortti. Kurssit non-stop systeemillä toimimaan. Ne opiskelijat, jotka haluavat suoriutua nopeasti opinnoista voivat suorittaa nopeammassa tahdissa. Teoriaosuudet voivat olla verkko-opintoja. Työsaliopiskelu vaatii  pakollisen paikallaolon.

Korttiin kirjautuu opiskelijan opintopisteet ja koulu saa opintopisteiden mukaisen korvauksen ja opintojen lopussa loppusuorituskorvauksen.

Digimaailma mahdollistaa helposti tehdyllä ohjelmalla seurannan, jossa opiskelija näkee itse miten paljon puuttuisi opintoja sähköopinnoista vaikka hän on metallipuolella. Ohjelmassa olisi mahdollisimman paljon ammatteja, joihin aina seurataan suoritettuja opintopisteitä.

Opiskelija voi muuttaa opintojensa pääpainon toiseen ammattiin johtavaksi. Hänellä on realiaikainen seuranta omista opinnoista koko ajan. Tällä hetkellä opiskelija vain ajautuu omasta tai ulkopuoliselta taholta suositeltuun ammattiin, vaikka häntä ei kiinnosta ala.

Huomenna 17.3 viimeinen opetusharjoittelupäivä! Opetus ei tuottanut vaikeuksia, mutta 17v. ikäiset pojat ovat surkeassa elämänvaiheessa. Pojat eivät pääse ABC:n kahvioon kuin päivällä. Kesätöitä ei jaksa etsiä. Autokorttia ei ole ja tytöt menee autopoikien kyytiin!

Toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksissa opiskelevat nuoret ovat ymmärtäneet opiskelun pahasti väärin. Asenne on vain se, että tullaan valeopiskelemaan ja lähdetään oppilaitoksesta maleksimaan kauppakeskukseen.

Opiskelijoille olisi paljon saatavaa jos vain asenne olisi toinen. Aikoinaan ammatillisia oppilaitosten opiskelijoita ei arvostettu. Moni nuori oli nähnyt vanhempien lähtevän töihin ja työnteko oli arkea. Nyt voi olla, että nuori ei ole nähnyt koskaan vanhempiensa lähteneen töihin. Työstä on tullut etäinen asia.

Oppilaitoksessa on monipuoliset ja riittävän hyvät koneet ja laitteet. Miten opiskelija motivoituu niitä käyttämään on haasteellinen tavoite. Ryhmähenki on vahva ja jos se on päättänyt olla opiskelematta, ei oppetus mene perille.

Oma opetusharjoittelu sujui helposti. Jälkikäteen on helppo olla kriittinen itselle. Opetusmetodi olisi pitänyt muuttaa jo viimeistään toisen kerran jälkeen. Totuus paljastui vasta myöhemmin. Luokkahuoneessa pidetyt ”kalvosulkeiset” ei sovi nuoriso-opiskelijoille. Tekemistä pitää olla joka kerta ja selkeästi tuli esille, että korkeintaan 20min jaksoivat kuunnella. Yritin hakea keskustelua helpoilla jokapäiväisillä kysymyksillä, mutta ne eivät tuottaneet riittävää tulosta.

Opiskelijat ovat mielestäni aivan riittävän hyvää materiaalia. Heidät on saatava ymmärtämään opiskelun tarkoitus ja se, että tavoitteena on ammatti.

 

 

TKI-projekti hakee linjausta omassa mielessäni. Alkuteksti muuttunut vähän ja selkeämmäksi, mitä olen ajatellut. Toteutus voi olla haasteellisempi, mutta pikaisesti otettava digitalisointi käytäntöön. Saattaa olla, että olen aivan hakoteillä ja joudun jopa muuttamaan suunnitelmaani vielä. Toivottavasti näin ei käy kuitenkaan.

 

Opetusharjoittelu etenee suunnitelmani mukaisesti. Joukosta erottuu muutama opiskelija, jotka selkeästi ovat mukana ja läsnä. Muutama opiskelija pyrkii vähän häiritsemään muita. Seuraavalla kerralla otetaan harjoitusalusta käyttöön ja aloitetaan käytänmutta ehkä seuraavalla kerralla saan rapikkuhiljaa tuleenön harjoittelu. Tähän asti ollut täysin teoriapainotteista, mutta hyvin kevyellä mennään. Tunne on tullut, että 17v. ikäiset ovat siinä iässä, että haetaan omaan paikkaa yhteisössä.

Pojat kokeilivat jo kerran leikkimielisesti, miten nahistelu tunnin päätteeksi ratkeaa. Se oli selkeä kokeilu reagoinko asiaan millään lailla. No toki piti puuttua.

Millä noiden nuorten nimet oppii nopeiten? Pitää kehitellä jokin menetelmä.

Elektroniikan oppitunnit ovat sujuneet mukavasti. Oppilaat eivät nyt kovin aktiivisia ole, mutta tuossa äiässä haetaan vahvasti omaa paikkaa ringissä.

Opiskelijoiden kännykän käyttöön pitää puuttua pikku hiljaa enemmän. Liikaa menee aikaa sen seuraamiseen.

Eteenpäin ollaan menty materiaalissa. Otettiin kaapista yleismittari ja totesin, että edes patterin jännitettä ei ole mitattu koskaan! Omassa elämässä todennäköisesti 10v oli yleismittari jo kädessä ollut. Perusväline sähköön liittyvissä asioissa. Milloin oli moposta lamppu rikki tai johto poikki.

Opiskelijat ovat kuitenkin hyvää materiaalia. Kaikki ovat kehityskelpoista ja vauhtia lisätään pikku hiljaa lisää.

 

Klo 8:00 alkoi ensimmäinen elektroniikan opetustunti Hyriassa. Kurssilla on 14kpl opiskelijoita. Pojat ovat juuri sellaisi kuin muistan oman nuoruuteni vaiheet. Kännykkä on lisävaruste ja se on aina kädessä kuin mahdollista.

Esittelin itseäni samalla kuin jokaisen pojan nimen, onko syntynyt Hyvinkäällä  ja harrastukset. Yhdellä oli jokkis-harrastus. Muilla ei oikein ollut juurikaan mitään. Viisi opiskelijoista taisi olla vain paikkakuntalaisia.

Aamupäivä meni nopeasti. Kokoamastani aineistosta käytiin 14s. läpi ja siihen asti olin mielessäni suunnitellut ajan riittävän.

Hamkissa oli itsetuntemuksen päivä. On erittäin rakentavaa kuulla aikuisten ihmisten kommentteja ja näkemyksiä asioihin. Jokaisen Di:n olisi käytävä opettajakorkeakoulu ennenkuin saisi tutkinnon käteen. Opekorkeassa tulee valtavasti käytännön asioita esille mitä muuten ei tule ajatelleeksi.

 

Tein elektroniikan komponenteista opetusmateriaalia 60s. pp-esityksen. Oppilaiden kanssa tarkoitus käydä pienin askelin läpi komponentteja, joita tullaan tarvitsemaan loppukokeessa. Loppukoe on kytkentäalustalle tehtävä pini kytkentä, jonka kätevä opiskelija tekee 20min ajassa.

Oppilaitoksella on elektroniikan kytkentäalustoja jokaiselle opiskelijalle. Komponentit on helppo asettaa alustan reikiin ja tehdä kytkentöjä.

Komponentteja on opettaja keränyt pahvialustalle valmiiksi ja niitä on helppo katsella. PP-esityksessä olen kertonut hyvin lyhyesti mikä komponentti on ja missä sitä käytetään ja mikä sen tarkoitus on.

Syvälliseen elektoniikan kytkentämaailmaan ei voi mennä, mutta se saattaa innostaa opiskelijan uudelle tasolle ja jopa johtaa ammattiin asti.

Elektroniikka harrastus on hieno harrastus ja nykyinen komponenttimaailma on aivan toista kuin 70- ja 80-luvun aikoina. Valikoima on laaja ja on vain löydettävä rakennettava tehtävä.

 

Tein annetun itsetuntemustehtävän. Palautan sen vasta parin päivän kuluttua. Itsetuntemus on todennäköisesti tässä iässä saavuttanut tasaisemman osan elämää. Ei ole mitään hävettävää jos vaikka epäonnistuu. Helppo antaa asioita anteeksi itselleen ja todeta vähän epäonnistuneen.

TKI-projektia aloin miettimään ja tein HAMKin ONT-pohjalle valmiiksi jäsentelyä. Kirjoittelen sinne vähän vielä lisää ja palautan sen 8.1. mennessä

Kävin Hyrian konepuolella keskustelemassa Timo Niemisen kanssa opetushajoittelusta. Maanantaina 2.1.2017 alkaa koulu ja tiistaina 3.1 aamulla aloitan koneautomaatioon kuuluvalla sähkökursilla. Materiaaliopas on käsissäni ja teen oman aineistoni, jolla vedän koko kurssin.

Muutama peruskysymys jäi tekemättä, mutta nyt on puhelinnumerot vaihdettu ja hyvään alkuu on päästy.

Silmäni avautui vasta nyt, että minulla on heti antaa levypuolen oppiskelijoille töitä. Juuri sellainen työ mikä sopii heidän tehdä ja aikataulua ei ole. Kymmenen opiskelijaa pääsee näyttämään taitojaan. Kyseessä on kymmenen kappaletta peltisiä laatikoita.

Hyriassa on hienot tilat tulossa. Laitteita on millä tehdä tuotteita. Markkinointi vain taitaa puuttua!

Minulle lankesi tehtäväksi työympäristö oppimisympäristötehtävä. Kolme sivua tekstiä. Veturiryhmä oli sitä mieltä, että puolisivua olisi riittänyt. Tein myös asiasta varmuuden vuoksi itselleni pp-esityksen jos jostain syystä sitä kaivataan.

Vaikka tehtävä oli Jaameksen niin aivan antaumuksella Veturiryhmä teki tehtävän.

Olen työympäristön oppimisympäristön kannattaja, mutta vaatii työpaikalta paljon ja sinne sijoitetun kokoaikaisen opettajan, jonka palkan maksaa oppilaitos.