Huomenna 17.3 viimeinen opetusharjoittelupäivä! Opetus ei tuottanut vaikeuksia, mutta 17v. ikäiset pojat ovat surkeassa elämänvaiheessa. Pojat eivät pääse ABC:n kahvioon kuin päivällä. Kesätöitä ei jaksa etsiä. Autokorttia ei ole ja tytöt menee autopoikien kyytiin!
Toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksissa opiskelevat nuoret ovat ymmärtäneet opiskelun pahasti väärin. Asenne on vain se, että tullaan valeopiskelemaan ja lähdetään oppilaitoksesta maleksimaan kauppakeskukseen.
Opiskelijoille olisi paljon saatavaa jos vain asenne olisi toinen. Aikoinaan ammatillisia oppilaitosten opiskelijoita ei arvostettu. Moni nuori oli nähnyt vanhempien lähtevän töihin ja työnteko oli arkea. Nyt voi olla, että nuori ei ole nähnyt koskaan vanhempiensa lähteneen töihin. Työstä on tullut etäinen asia.
Oppilaitoksessa on monipuoliset ja riittävän hyvät koneet ja laitteet. Miten opiskelija motivoituu niitä käyttämään on haasteellinen tavoite. Ryhmähenki on vahva ja jos se on päättänyt olla opiskelematta, ei oppetus mene perille.
Oma opetusharjoittelu sujui helposti. Jälkikäteen on helppo olla kriittinen itselle. Opetusmetodi olisi pitänyt muuttaa jo viimeistään toisen kerran jälkeen. Totuus paljastui vasta myöhemmin. Luokkahuoneessa pidetyt ”kalvosulkeiset” ei sovi nuoriso-opiskelijoille. Tekemistä pitää olla joka kerta ja selkeästi tuli esille, että korkeintaan 20min jaksoivat kuunnella. Yritin hakea keskustelua helpoilla jokapäiväisillä kysymyksillä, mutta ne eivät tuottaneet riittävää tulosta.
Opiskelijat ovat mielestäni aivan riittävän hyvää materiaalia. Heidät on saatava ymmärtämään opiskelun tarkoitus ja se, että tavoitteena on ammatti.